Uudessa uljaassa Seelannissa

Nyt oon siella minne halusin ja taalla on kylmaa ja tosi tuulista. Pyh.

Viikko Sydneyssa meni hujahtamalla. Oli oikein suomipainoitteinen viikko. Yksi sellainen Johanna couchsurfingista on siella. Tavattiin kesalla Helsingissa ja sovittiin tapaamisesta Sydneyssa. Ja Niko tuli sinne! Ja yksi britti-Dan, jonka tapasin Helsingissa, oli siella kanssa. Oli oikein kodikasta, ei tarvinnut viikkoon tutustua hirveen moniin uusiin ihmisiin.

Juhlittiin Obamaa. Lyhyesti: Sellainen lipeva Mark vei meidat loppujen lopuksi strippibaariin ja osti meille yksityisshown. Olen sanaton. Eiko se tosiaan sen kummallisempaa ole. 2 sekuntia ja vaatteet oli veks ja sitten hierottiin pimpsaa ja pyllya. Mutta kuten mulle kerrottiin: miehet on kuulemma kuin valonkatkasijoita. Naps naps ja valot on joko paalla tai pois. Naiset on kuulemma niita himmentimia, joita saa ruuvata vaikka kuinka kauan, ennen kuin saa valot palamaan. Ettas tiedatte. Ja silla yksityisshown naisella oli kuulkaa silikoonit! Ja sitten mentiin homobaariin, josta mut heitettiin kuitenkin ulos, koska mulla oli lapsyt jalassa.

Muutenkin juopottelin ihan liikaa Sydneyssa. Viimeinen ilta meni ihan lekkeriksi. Mulla oli lento aamulla, ja aloin yolla huolehtia siita, etta pitas menna hostellille nukkumaan, ja sinne oli kauhean pitka matka kavella (ainakin 45 min.) Yhtakkia se Dan sai paahansa, etta mahan voisin menna sille yoksi, kun se asui ihan siina kentan vieressa. Joten hirveissa huuruissa taksilla hostellille, Dan odottaa taksissa ja ma pakkaan pimeassa ja kannissa tavaroita rinkkaan, yritan olla herattamatta muita. Sitten taksiin, muutama tunti unta siella jossain lahiossa ja sitten pari pysakkia junalla lentokentalle. Ihme kylla mulla oli passit ja liput yms. mukana.

Sanon vaan, etta oli varmaanki kauhein lentomatka, minka olen ikina tehnyt. Mun piti vaihtaa konetta Aucklandissa (lensin siis suoraan tanne Wellingtoniin kavereita kattoon) ja Aucklandissa piti pesta kengat ja kaikki ettei kasvitaudit levia. Ja raahat kasseja ja yrittaa nayttaa skarpilta, etta ne antaa mulle tyoviisumin. Eika siis kummallakaan lennolla saanut ruokaa, koska lensin tietenkin paikallisella Ryanairilla.

Tulin shuttlebussilla hostelille (koska oli yo, en viittiny kavereita vaivata) ja se kuski unohti ottaa multa maksun. Se oli kivaa!

Nyt oon Wellingtonissa ja taalla on kylmaa ja tuulista. Mita mun rusketukselle tapahtuu!