Otsikko sen kertonee. Nyt nimittain vituttaa ja kunnolla. Ei tassa muuta, kuin etta vihaan aprikooseja ja niiden pakkaamista. Ei tama oo oikeasti mitaan herkkua maisterinhommaa.
Musta tuntuu joka paiva, kuin olisin dokumentissa, joka kertoo meksikolaisita siirtotyolaisista. Ollaan isossa hallissa, seisotaan paikallaan klo 8-20 (patsi talla viikolla klo 7-20, kun on kiirus) ja pakataan aprikooseja pahvilaatikoihin. Ja tama on siis JOKA paiva, lauantai tai sunnuntai, ei valia. Eika taalla oo mitaan iltalisia tai sunnuntaipalkkoja. Perkele. Olisin joka paiva toissa mieluummin vaikka niilla viinitarhoilla, vaikka sekin oli kaameaa.
Okei, ei se joka paiva ole aivan hirvittavaa. Mulla hajoaa vaan paa, kun on liikaa aikaa ajatella, ja sitten kroppa. Ei ihmista oo luotu tollaseen hommaan. Ja kaiken kestais, jos siita sais rahaa, mutta tuntipalkkahan on ruhtinalliset 12$, mitas se on euroissa, 5,5?. Etta seison itku kurkussa 12 tuntia ja paivan paatteeksi joku heittaa kourallisen klikoita pain mun nakoa. Onneksi rahaa ei voi tuhlata mihinkaan, koska tama kyla on toi pakkaamo, pieni kioski ja baari. Joka menee kiinni klo 11. Yrittettiin juhlia synttareita siella.
Ettrickissa ei siis ole internetia, siksi ei tuu paivityksia. Eika mun elamassa oo muuta kuin tynteko, illalla raahaudutaan camping groundille (nukun satana TELTASSA!) ja syodaan ja mennaan nukkumaan. Toisaalta rahaa saattaa jaada saastoon, kun oon taalla vaan pari viikkoa, mutta mulle kertyy tunteja varmaan kolmen viikon edesta.
No tata jatkuu vaan erjantaihin saakka, sittenmulla on taas muutama dollari kasassa ja paasen vahan matkaamaan. Hyppaan parin tyokaverin pakuun, Vivi ja Fabrice Saksasta. Lahdetaan Queenstownia kohti. Ja mun pitaa alkaa kattoa vahan, mita haluan nahda. Mahan tuun siis jo maaliskuussa takasi, ja mun pitaa varmaan yksi patka olla toissa viela ennen kuin tuun takasi. Pakkaamosta varmaan taas jostain.
Hauskaa tammikuuta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti