Ehka vihdoin etelaa kohti

Taas Cairnsissa, nyt olisi vakaa aikomus lahtea vihdoin etelaa kohti. Paatin matkata vaan Brisbaneen asti ja lentaa sitten loput. Vielakaan en ole paattanyt, olenko Nikoa vastassa Sydneyssa kun se tulee tanne. Kun pitas Melbournessakin viela kayda. Mutta kun taalla Queenslandissa on niin sairaan ihanaa!

Jatin yli viikko sitten rinkan Frankille, sille keski-ikaselle homosedalle ja lahdin vain paivan pyrahdykselle Yungaburraan. Ja sitten yli viikkoa myohemmin raahaudun takaisin Cairnsiin pitkin hampain. (ja toivon, etta olisin oikeasti matkassa vain pienella Haglofsilla). Paadyin Cape Tribulationiin, paratiisiin maan paalla. Siella viidakko alkaa siita mihin taydelliset hiekkarannat paattyy. Kaikki oli niin kaunista ja rauhallista, etta oksat pois. Se oli niin mettassa, ettei kannykatkaan toimineet. Ja netti oli yli 8$/ tunti, en todellakaan kayttanyt.

Kavin Cape Tribilla yokavelylla viidakossa! Oltiin taskulamput ojossa keskella viidakko, ja aina valilla ne piti sammuttaa, etta voitiin kyttailla elaimia. Aivan sairaan pelottavaa, sirkat vaan soitti niin, etta korvat paukkui. Opas, Tony, oli matkustanut 2 kk Suomessa, oli vaan kolkutellut maatilojen oviin ja pyytanyt paasta toihin. Oli kuulemma ollut Ivalossakin toissa, Sini varmaan tuntee sen farmarin :)

Hengasin Cape Tribilla aika paljon Sanderin, sellasen 22-vuotiaan hollatilaispojan kanssa (yllattaako tama enaa ketaan?). Kaytiin uimassa sellasissa taydellisissa viidakkopuroissa ja hypittiin puusta sinne veteen. Rakennettiin hiekkalinnoja ja naatiskeltiin elamasta.

Kaytiin myos Jungle Surffaamassa. Pistettiin sellaset valjaat paalle ja paasteltiin puusta toiseen vaijeria pitkin. Ja mulla on korkeanpaikankammo! Mutta puut oli jotenkin tosi ystavallisia, ei pelottanut olla niissa yhtaan. Aika hurjan hauskaa!

Yolla menin yksikseni rannalle. Piti eka kavella 10 minuuttia viidakon lapi. Kakat oli vahan housuissa. Sitten en uskaltanut loppujen lopuksi paljon siella rannalla olla, kun olin varma, etta krokotiili tulee ja syo mut.

Kaytiin myos useampana aamuna kattomassa, kun aurinko nousi Tyynestameresta. Aika makeeta. Ystavystyin saksalaisen tyton kanssa ja harmitti, kun sen piti lentaa Uuteen-Seelantiin.

Painin omantuntoni kanssa siita, yritanko vielakin matkata vaan itsenaisesti, vai teenko niin kuin muutkin, ja hyppaan East Coast -tourin mukaan. Se tulis ehka vahan halvemmaksi, en tieda.

Nyt oon yota tyttojen hostellissa. Yyh. Tajusin vasta, kun olin kirjautunu sisaan, etta siella on vain 18-vuotiaita saksalaistyttoja ynna naisia, jotka pukeutuvat armeijan vaatteisiin. Seka jostain syysta paljon ylipainoisia naisia. Yritan kovasti Couchsurffata, mutta taalla on niin paljon muita matkailijoita ja liian vahan hosteja, ettei oikein onnistu.

Mutta iiihanaa on. Cape Tribulationille yritin jaada Wwooffaamaan, mutta ei ne tarvinnu ketaan.