sunnuntai

Tomoko, mun vanha Blenheimin kaveri, tuli tana viikonloppuna kanssa Hastingsiin. Se leikkas mun hiukset taas. Naytan taas melkein ihmiselta. vaikka se saarnasi mulle hoitoaineen kaytosta (hei, hatina kampaan tukka enaa taalla, kuka nyt hoitoaineesta huolehtii, sehan painaa liikaa..). Ja tapasin vanhoja aprikoosinpakkaustuttuja sattumalta myos.

Kaikki oli hostellissa tolkuttomassa humalassa eilen. Mika hitto britteja vaivaa, miksi niiden pitaa aina pelata juomapaleja, aikuiset ihmiset. Eiko ne voi juoda niinku normaalit ihmiset? Ja kun mulla on taa periaatepaatos saastaa dollarit johonkin parempaan nyt loppuajasta, enka muutenkaa jaksa tutustua kehenkaa, niin en sitten juonut. Ja voitte kuvitella, kuinka paljon rassasi, etten ollut huomion keskipisteena pitamassa hauskaa ja viihdyttamassa kaikkia! Ma olin sen tylsa mummo, joka istui lukemassa huoneessa (se oli oikeasti hyva kirja). Ja vaikka noiden tyyppien mielipiteella ei ole paskanakaan valia, arsyttaa, etta ne ei tieda, etta ma oon oikeasti aika hauska ja mukava. On mulla ongelmat, oivoi.