Nonnih. Taas vaan lyhytta asiaa. Ehka joskus on aikaa pidempaan.
Milford-vuonossa kajakointi oli oikein mukavaa. Mutta se oli tosi pieni, ainakin verrattuna Norjan vuonoihin. Ja Fox-jaatikon paalla kiipeily oli sekin oikein mukavaa. Akku loppu kamerasta kesken, joten siita ei oo oikein hyvia kuvia tulossa. Foxilla olin oikein epasosiaalinen, en ollut puhunut 8 tunnin bussimatkan aikana kenellekaan, jurnutin vaan itekseni ja nautin olostani. Oli vahan huono omatunto, voitteko kuvitella, siita etten jaksanu puhua tuntemattomille ihmisille, joita en nae enaa koskaan. Sitten siella hostellissa oli kaksi imatralaista naista! Ja voi kun me puhuttiin sontaa ja kiroiltiin! Oli oikein virkistavaa. (varsinkin, kun just edellisena iltana Queenstownissa tormasin stadilaiseen prinsessaan, joka sanoi tosin olevansa Hesasta, oli varmana maalainen, joka ei puhunu enaa kunnolla suomea, koska se oli asunu Londonissa viimset 9 vuotta ja silla suhisi assa ja yak).
Tuli oikein hyva mieli siis, etta naki mukavia suomalaisia. Imatralaisissa naisissa on sita jotain. Ne oli vahan niin kuin Wion Anniina! Oikein sellasia mekastajia. Nam nam
Mutta nyt kuulkaa vituttaa. Kun meinasin menna toihin. Mutta nyt ei ookaan viela omenasesonki, vaikka piti olla. Ja nyt alko taas se sama saatanan kauhu siita, riittaako nama hikiset dollarit. Olis vaan pitanyt yrittaa jaada Ettrickiin pidemmaksi aikaa. Nyt meen Christchurchin kautta Mikolle loisimaan Portageen, Pictonin lahelle. Silla on vielakin mun aiteen lahettama joululahja odottamassa (joka oli siis vaha myohassa). Sekin kuulkaa vituttaa, etta paivassa ei paase etenemaan noin 400 kilometrinmatkaa tassa maassa. On se kuulkaa kumma. Etta kestaa 2 paivaa sekin matka. Etta tallanen paiva tanaan. Eilen oli kivempaa.
Mukavaa ystavanpaivaa, vaikka en siihen uskokaan, kun se on amerikkalaista hapatusta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
norjan vuonot <3
Joo! Ne oli iiihania! Ja paljon isompia kuin nama, Tai tama. Muutenkin on koko aika taalla sellanen olo, etta onhan taa mahtavaa ja kaunista, mutta ma oon nahny tan jo, taa on kuin Norja tai Sveitsi. Eurooppa on pilannu mut :)
Jeesus etta oltiin kersoja sillon. Tai mina ainakin olin! Viela sama rinkka matkassa. Enka yhtaan muista, minka nimen sille silloin annoin.
Mun rinkka on ensimmäisellä Lattarimatkalla ristitty Tursuksi. En muista miksi. Ja sano vaan jos tarviit rahaa, mä rikastuin opintotuella ku Meksikossa kaikki oli ilmaista.
Lähetä kommentti