Tien paalla, vihdoin! Vaikka tsekkasin just rahatilanteen, ja toihin pitaa menna varmaan jo parin viikon paasta. Omenoita pakkaamaan, jos vain toita heruu.
Queenstown on natti kuin sika pienena! Vivi ja Fabrice toista on pakulla liikkeella, matkaan niiden kanssa. Fabrice on aika paine perseessa (Saksassa leipakin maistuu leivalta, hajoa siihen), Vivi on ihan jees. Se on mua 10 vuotta nuorempi, ou jea.
Ekan yon nukuin Vivin kaverin Tatin lattialla, mutta sitten menin hostelliin (vaikka jalkeenpain sain kuulla, etta olisin voinu olla loputkin yot sen lattialla, kele!). Naa saksalaiset siis nukkuu pakussa, niinku kaikki muutkin saksalaiset tassa maassa. Mun oli tarkotus nukkua teltassa siina vieressa, mutta Queenstown on vahan liika iso paikka kaupunkitelttailuun. Taajama-aluella tehaan sitten sita.
Huomenna hyppaan lentokoneesta. Toivottavasti laskuvarjon kanssa. Ja toivottavasti se mun tandem-instructor ei kuole kesken hypyn niinku kuulemma kavi ameriikoissa justiinsa, katottiin eilen uutisia.
Nyt kun on enaa 6 viikkoa jaljella, ei jaksais keskittya oikein mihinkaan enaa. Kun lahen kuitenkin pian kotiin. Vaikka olin esim. Australiassa vain 8 viikkoa kokonaisuudessaan, ja se tuntu tosi pitkalta ajalta. Niinhan se kuulemma on, se aika suhteellista.
Taalla etelassa on paivisin lammin mutta oisin helkutin kylma. Vuoristo. Ja se etta ollaan etelassa.
Mukavaa helmikuuta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti